Työehtosopimus on ammattiliiton (tai liittojen) ja työnantajan tai työnantajaliiton kanssa neuvottelema sopimus kyseisen alan työntekijöihin noudatettavista työnteon ehdoista. Työehtosopimukset ovat yleensä toimialakohtaisia, ja ne voidaan sopia kullekin työntekijäryhmälle (työntekijät, toimihenkilöt, ylemmät toimihenkilöt) erikseen.
Virkaehtosopimukseksi kutsutaan kunta- ja valtiosektorin työehtosopimusta. Virkaehtosopimus on sisällöltään ja merkitykseltään työehtosopimusta vastaava. Se mitä tässä tekstissä on kerrottu työehtosopimuksesta, koskee myös virkaehtosopimusta.
Työehtosopimuksessa sovitaan muun muassa alan palkoista, palkankorotuksista ja lakia paremmista eduista esimerkiksi vuosilomissa ja työajoissa. Lisäksi työehtosopimuksessa on sovittu siitä, missä määrin työsuhdeasioista voidaan sopia paikallisella tasolla yrityksessä.
Työehtosopimuksessa sovitut palkka- ja muut edut ovat aina vähimmäisetuja, joita ei saa alittaa, mutta niitä paremmista eduista voidaan toki työsopimuksessa, työpaikan käytännöissä tai paikallisissa sopimuksissa sopia.
Jos työntekijän ja työnantajan tekemässä työsopimuksessa on ehto, joka on työntekijälle huonompi kuin työehtosopimuksen määräys, on työsopimuksen ehto mitätön ja sen sijasta noudatetaan työehtosopimuksen ehtoa.
Työehtosopimus solmitaan yleensä määräajaksi, yleensä 1-3 vuodeksi kerrallaan. Sopimuskauden aikana vallitsee työrauha, mikä tarkoittaa sitä, että sopimuskauden aikana sopimukseen tai sen osiin kohdistuvat työnseisaukset eli lakot ovat kiellettyjä.
Suomessa on noin 200 valtakunnallista työehtosopimusta, sekä lisäksi talokohtaisia sopimuksia, jotka neuvotellaan ammattiliiton ja yksittäisen yrityksen kesken. STTK:laiset ammattiliitot solmivat yhteensä noin 250 työ- ja virkaehtosopimusta.
Yleissitovat työehtosopimukset löytyvät Valtion säädöstietopankista, Finlex-sivustolta.
Työehtosopimuksen sitovuus
Työ- ja virkaehtosopimus sitoo työnantajaa, työantaja- ja palkansaajaliittoa sekä niiden jäseniä. Jos sopimus on yleissitova, se sitoo sopimusalan kaikkia työnantajia (sekä niiden palveluksessa olevia työntekijöitä) riippumatta siitä, ovatko ne järjestäytyneet sopimuksen allekirjoittaneeseen työnantajaliittoon.
Työehtosopimuksen yleissitovuudesta päättää yleissitovuuden vahvistamislautakunta, joka toimii työministeriön yhteydessä. Työehtosopimusta on yleensä pidetty kattavana silloin, kun allekirjoittaneiden työnantajien palveluksessa on yli puolet alan työvoimasta. Tätä määritelmää ei kuitenkaan ole laissa kirjattu.
Normaalisitova työehtosopimus taas sitoo sopimuksen solmineiden ammattiliitojen jäseniä sekä niitä työnantajia, jotka kuuluvat työnantajaliittoon. Suurin osa suomalaisista työnantajista on järjestäytynyt, joten he noudattavat työehtosopimusta normaalisitovuuden perusteella.
Paikallinen sopiminen
Työ- ja virkaehtosopimukset antavat yhä enemmän mahdollisuuksia sopia työehtosopimukseen sisältyvistä asioista myös paikallisesti yritys- tai työpaikkatasolla sekä virastoissa ja laitoksissa. Myös työaikalaki tarjoaa siihen laajat mahdollisuudet.
Paikallinen sopiminen on yleistä työajoissa, henkilöstön asemassa ja toimenkuvissa sekä koulutuksessa. Lisäksi esimerkiksi palkkausjärjestelmistä, työn vaativuuden arvioinnista sekä tulospalkkauksesta voidaan osittain sopia paikallisesti. Samoin osa työehtosopimuksissa tai tupoissa sovituista palkankorotuksista on voitu jättää työpaikkatasolle sovittavaksi.
Paikallisissa sopimusneuvotteluissa yleensä luottamusmies neuvottelee työnantajan edustajan kanssa avoinna olevista eduista tai työehtosopimuksen soveltamisesta. Paikallinen sopiminen tulee tehdä työehtosopimuksen sallimissa rajoissa.