Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on Suomessa yleisesti tunnustettu yhteiskunnan ja työelämän tärkeäksi perusarvoksi ja tavoitteeksi. Työelämän tasa-arvoa sääntelee tasa-arvolaki, joka sisältää määräykset mm. työnantajan velvollisuudesta ja toimenpiteistä edistää tasa-arvoa sekä työelämässä tapahtuvasta syrjinnästä. Laki esimerkiksi kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän muun muassa työhönotossa ja työssä sekä irtisanomistilanteissa.
Työnantaja, joka työllistää säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, on velvollinen tekemään vuosittain tasa-arvosuunnitelman. Työelämän tasa-arvoa edistetään myös helpottamalla työn ja perhe-elämän yhteensovittamista mm. erilaisten työaikaratkaisujen ja perhevapaiden avulla. Sukupuolten välisen työelämän tasa-arvon edistäminen on tärkeä osa työelämän uudistamista ja sen laadun kehittämistä.
Palkkatasa-arvo ja samapalkkaisuus
Palkkatasa-arvo ja samapalkkaisuus on työelämän tärkein tasa-arvokysymys, koska palkan kautta mitataan myös asemaa työelämässä.
Naisten ammattien ja alojen aliarvostus on perintöä menneiltä ajoilta, jolloin miehillä oli korkeammat palkat. Tätä perusteltiin perheen pääelättäjän roolilla. Nykyään naiset ovat nuorissa ikäluokissa paremmin koulutettuja kuin miehet ja osallistuvat työelämään lähes yhtä aktiivisesti kuin miehet.
Yksi keskeinen elementti palkkauksellisen tasa-arvon kehittämisessä on ollut tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa palkankorotusten osaksi sovittu tasa-arvoerä. Tasa-arvoerään on tavallisesti sisältynyt naispalkkaerä, joka antaa ylimääräistä palkankorotusta nimenomaan alan naisvaltaisuuden perusteella riippumatta palkkatasosta.
Vuonna 2006 käynnistettiin kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma, jonka tavoitteena on naisten ja miesten välisen palkkaeron kaventaminen 20 prosentista 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Ohjelman kolmisenkymmentä toimenpidettä koskevat mm. palkkausjärjestelmiä, naisten urakehitystä, määräaikaisia työsuhteita, tilastoja, perhevapaita sekä sukupuolen mukaan määräytyviä koulutus- ja uravalintoja.
Samapalkkaisuusohjelman tiedotussivut tarjoavat tietoa samapalkkaisuusohjelmasta, sen etenemisestä, hankkeista, ajankohtaisista tapahtumista ja tutkimustuloksista. Sivut ovat tarkoitettu kaikille samapalkkaisuusohjelmasta ja sen tavoitteista kiinnostuneille. Sivut toimivat osoitteessa www.samapalkka.fi.
Kaikkien palkanosien oltava syrjimättömiä
Vähimmäispalkoista sovitaan työmarkkinoilla pääsääntöisesti palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen kesken. Kaikilla aloilla (mm. monilla korkeasti koulutetuilla) ei ole saatu sovittua sitovia työehtosopimuksia ja vähimmäispalkkoja, ja tällöin palkka sovitaan työnantajan ja palkansaajan välillä.
Yli vähimmäistason olevat todelliset palkat määräytyvät yhä enenevässä määrin kaikilla aloilla työpaikoilla työvoimatilanteen, palkanmaksukyvyn, henkilön osaamisen ja suorituksen, tuloksen yms. mukaan. Naisten on näin ollen myös itse oltava aktiivisia palkkauksensa kehittäjiä, eli pyydettävä lähtöpalkaksi käypää tasoa ja pyydettävä palkankorotusta säännöllisesti.
Työnantajan tulee vastata siitä, että henkilöstön palkitsemisessa ei ole palkkasyrjintää sukupuolen perusteella. Kaikkien palkanosien pitää olla syrjimättömiä ja vaativuudeltaan samanarvoisista töistä tulee maksaa samaa tehtäväkohtaista palkkaa.