Mikäli työntekijän työaika on yli kuusi tuntia vuorokaudessa, eikä hänen työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, on hänelle annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana työntekijä saa poistua työpaikaltaan. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta lepoajasta. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun tai loppuun.
Jos työaika vuoro- tai jaksotyössä on kuutta tuntia pidempi, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä lepoaika tai tilaisuus aterioida työn aikana.
Alakohtaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa on sovittu lepoajoista ja tauoista tarkemmin. Edellä mainitut säännökset perustuvat työaikalakiin.
Vuorokausilepo
Työntekijälle on työaikalain mukaan annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin (jaksotyössä vähintään yhdeksän tunnin) pituinen keskeytymätön lepoaika. Jos työn tarkoituksenmukainen järjestely sitä vaatii, voivat työnantaja ja työntekijöiden edustaja sopia tilapäisestä vuorokausilevon lyhentämisestä työntekijän suostumuksella. Vuorokausilepoa voidaan lyhentää myös liukuvassa työajassa työntekijän päättäessä työhön tulonsa ja lähtönsä ajankohdista. Vuorokausilevon tulee kuitenkin olla vähintään seitsemän tuntia.
Vuorokausilevosta voidaan edellä mainitusta poiketa jos työn järjestelyt tai toiminnan luonne niin edellyttää. Tällaisia tapauksia voivat esimerkiksi:
- jos työntekijän työpaikka ja asuinpaikka ovat kaukana toisistaan
- kausiluonteisessa työssä ennalta arvaamattoman ruuhkahuipun tasoittamiseksi
- tapaturman ja tapaturmanvaaran yhteydessä
- turvallisuus- ja vartiointityössä
Jos vuorokausilepoa on lyhennetty näillä perusteilla, tulee lepoajan kuitenkin olla vähintään viisi tuntia. Työntekijälle on annettava lyhennetyn vuorokausilevon korvaavat lepoajat mahdollisimman nopeasti, kuitenkin viimeistään yhden kuukauden kuluessa.
Viikoittainen vapaa-aika
Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan. Vapaa-aika tulee sijoittaa sunnuntain yhteyteen, mikäli mahdollista. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee kuitenkin olla vähintään 24 tuntia viikossa.
Keskeytymättömässä vuorotyössä vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi enintään 12 viikon aikana. Vapaa-ajan tulee kuitenkin olla vähintään 24 tuntia viikossa.
Jos työntekijää tarvitaan tilapäisesti töihin hänen vapaa-aikanaan työpaikalla suoritettavan työn säännöllisen kulun ylläpitämiseksi, voidaan edellä mainitusta poiketa. Työntekijälle on tällöin korvattava työhön käytetty aika lyhentämällä hänen säännöllistä työaikaansa yhtä pitkällä ajalla kuin hän ei ole saanut säädettyä vapaa-aikaa. Työaikaa on lyhennettävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työn tekemisestä, jollei toisin sovita.