Suomalainen työmarkkinajärjestelmä perustuu sopimiseen ja sovittelemiseen. Työehdoista ja palkkauksesta on tehty sopimuksia palkansaajien ja työnantajan kesken jo kymmeniä vuosia. Työmarkkinatoiminnan historiasta on kerrottu tarkemmin täällä.
Perustan suomalaisillekin sopimuksille muodostavat Kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimukset ja suositukset. ILOn pääperiaate työelämän kehittämisessä on kolmikantaisuus, mikä tarkoittaa työnantajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen ja maan hallituksen yhteistyötä sekä neuvotteluja. Myös Euroopan unioni on omaksunut tämän kolmikantaperiaatteen työmarkkinoiden kehittämisessä, ja Suomi on noudattanut kolmikantaisuutta usean vuosikymmenen ajan.
EU-tasolla sopimuksia neuvottelevat eurooppalaisia palkansaajakeskusjärjestöjä edustava Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY ja työnantajajärjestöjä edustavat BUSINESSEUROPE ja CEEP.
Suomessa työmarkkinakeskusjärjestöt ovat neuvotelleet vuosikymmenten ajan keskitetyistä tuloratkaisuista sekä yleisistä keskusjärjestösopimuksista. Kun myös maan hallitus on ollut keskusjärjestöjen kanssa mukana sopimassa tuloratkaisusta, on neuvoteltu tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta eli tuposta.
Liittotason neuvottelut
Liittokierroksella ammattiliitto/-liitot neuvottelevat alan työehtosopimuksesta yhdessä työnantajaliiton kanssa kahden kesken, ja tehdyt ratkaisut ovat sopimus- ja alakohtaisia. Edellinen neuvottelukierros vuonna 2007 toteutettiin liittokierroksena, ja samaten myös nyt käynnissä olevat ja ensi vuonna tulevat työehtosopimusneuvottelut käydään liittokohtaisesti.
Tupo-sopimus
Tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo on työmarkkinakeskusjärjestöjen ja maan hallituksen yhteisesti laatima sopimus työmarkkinoita koskevasta sopimusratkaisusta. Tupoissa on määritelty raamit kaikkia mukana olevia aloja koskeville palkankorotuksille. Palkkaratkaisujen lisäksi tupoissa on sovittu talous- ja sosiaalipoliittisista toimista, kuten esimerkiksi työ- ja sosiaalietuuksista. Tupoilla on tavoiteltu yleisesti palkansaajien ostovoiman turvaamista ja työllisyyden edistämistä.
Kun tupo-sopimus on solmittu, palkansaaja- ja työnantajaliitot soveltavat tupo-sopimuksen raameja kullekin alalle ja omiin työ- ja virkaehtosopimuksiinsa.
Tupoja on solmittu jo vuodesta 1968 ja edellisestä tuposta neuvoteltiin vuonna 2004. Niiden osana on sovittu monista merkittävistä työ- ja sosiaalietuuksista sekä työelämän uudistuksista, jotka on esitelty tarkemmin Työmarkkinajärjestöjen saavutuksia -osiossa.
Osana tupoja on sovittu myös työryhmistä, joissa on valmisteltu erilaisia työelämän kehittämishankkeita tai uudistettu lainsäädäntöä. Osa ryhmistä on työmarkkinajärjestöjen omia työryhmiä, joissa on palkansaajapuolen ja työnantajien edustajat ja osa kolmikantaisia, jolloin mukana ovat myös valtiovallan edustajat.
Viime vuosina on keskusteltu tupojen aikakauden päättymisestä ja siitä, että jatkossa tehtäisiin vain työehtosopimuksia liittotasolla. Vuonna 2008 Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti, että se ei enää jatkossa neuvottele tupo-sopimuksista. Tämän jälkeen palkankorotuksista on neuvoteltu suoraan työehtosopimusneuvotteluissa elinkeinoelämän liittojen ja palkansaajien ammattiliittojen välillä.