Määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet, vuokratyö ja muu epävarmuus työmarkkinoilla ovat lisääntyneet. Jotta epävarmuuden tuoma lisärasite ei jäisi yksilön yksin ratkaistavaksi, tarvitaan laajoja yhteiskunnallisia toimia. Erityisesti tarvitaan keinoja, joilla erilaiset sosiaaliturvan osat voidaan sovittaa vaihtelevaan tai vähäiseen työhön siten, että järjestelmät eivät nöyryytä yksilöä tai työnteko johda toimeentulon heikkenemiseen.
Määräaikaisen työn ja vuokratyön epävarmuus korostuu, kun taloudellinen tilanne kiristyy: niistä karsitaan ensin eikä niitä ole edes tarjolla. Tämä koskee sekä uusia työmarkkinoille tulijoita että pitkään pätkätyötä tehneitä
Näiltä sivuilta löydät määräaikaiseen työhön liittyvää tietoa ja käytännön toimintaohjeita työyhteisöjen eri osapuolille. Esimerkiksi perehdyttäminen, työilmapiiri ja työtodistuskäytännöt vaikuttavat siihen, miten määräaikaista työtä tekevä työurallaan pärjää.
Määräaikaiset suomalaisilla työmarkkinoilla
Suomessa erilaisissa määräaikaisissa työ- ja virkasuhteissa työskentelee noin puoli miljoonaa (Lehto ym. 2005). Määräaikaisuus kohdistuu Suomessa enemmän naisiin ja hyvin koulutettuihin kuin muualla Euroopassa, erityisesti synnytysikäisiin koulutettuihin naisiin (Palanko-Laaka 2005).
Anna-Maija Lehto erottaa määräaikaisista työntekijöistä kaksi ryhmää, joista ensimmäisen muodostavat julkisella sektorilla terveydenhoito-, opetus- ja sosiaalialalla työskentelevät hyvin koulutetut naiset. Heidän määräaikaiset palvelussuhteensa usein ketjuuntuvat.
Toinen ryhmä koostuu ylemmistä toimihenkilömiehistä, joilla määräaikaisuus perustuu työn projektiluoteeseen tai määräaikaiseen viran tai tehtävän hoitamiseen. Tämän miesvaltaisen ryhmän tilanne näyttää paremmalta sekä heidän työyhteisöasemansa että määräaikaisuuden kokemisen kannalta. Suomessa korkeasti koulutettujen naisten on vaikea päästä vakituiseen työsuhteeseen uransa alussa.
Yhteiskunnallinen muutos
Kunnallispoliittiset tavoitteet kustannusten karsimisesta vaikuttavat siihen palkataanko kunnissa opettajia pysyvään vai määräaikaiseen työsuhteeseen. Hyvinvointipalveluiden järjestämiseen liittyvä poliittinen säätely vaikuttaa niihin käytäntöihin ja tapoihin, joilla tuotetaan eriarvoisuutta työyhteisöissä ja yhteiskunnassa hyvinvointivaltion tavoitteita toteuttavissa ammateissa.
1990-luvulla julkinen sektori muuuttui markkinavetoisemmaksi (markkinoitui) ja alkoi korostaa kansalaisten omaa vastuuta hyvinvoinnista. Tämä muutti myös julkisen sektorin työtä. Markkinoitumisessa työ alistetaan palvelemaan talouselämää ja pärjäävien etuja. Vielä 1960-luvulla julkisen sektorin kasvu kääntyi kansantuotteen kasvuksi, nyt koko julkista palvelusektoria tarkastellaan menoeränä. Käänteellä on suoria seurauksia kansalaisten elämään: palvelutaso vaihtelee ja lyhyet, epävarmat työsuhteet julkisella sektorilla ovat yleistyneet. (Kovalainen 2004, Brunila 2009, 23). Myös kolmannen sektorin rooli julkisten palveluiden tuottajana on yleistynyt.
Lisäksi eriarvoisuutta tuottaa tehokkuuden ihannointi ja ahneuden salliminen. Työ pyritään teettämään mahdollisimman halvalla, jotta omistajien voitot kasvaisivat. Nykyisin tehokkaana pidetään työn riittävyyden riskin siirtämistä työntekijän kannettavaksi esimerkiksi määräaikaisten työsuhteiden ja työvoiman vuokraamisen avulla.
Unelmia uudesta työstä -hanke
Työelämään.fi -sivuston pätkätyötä käsittelevä osuus Miten pärjätä pätkätöissä on koottu osana STTK:n ja TJS Opintokeskuksen Unelmia uudesta työstä -hanketta. Aineiston on koonnut TJS Opintokeskuksen kehittämisasiantuntija Sikke Leinikki.
