Erilaisissa osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa työskennellään eri uravaiheissa, kirjavilla työehdoilla, monenlaisissa työyhteisöissä, erilaissa elämäntilanteissa ja vaihtelevin motiivein.
Yhdelle määräaikainen työ tarjoaa sujuvan tien uralla eteenpäin, toiselle umpiperän. Yksi näkee määräaikaisuudessa mahdollisuuden keskeyttää työnteko joksikin aikaa, toinen raataa määräaikaisissa työsuhteissa ilman kunnon lomia.
Jos määräaikaisuus koetaan työttömyyden eikä pysyvän työn vaihtoehdoksi, se hankaloittaa oman ammatillisen toiminnan mahdollisuuksien hahmottamista. Työura supistuu sattumanvaraiseksi pärjäilyksi.
Pätkätyöntekijöiden kokemia ongelmia
Määräaikaisessa työssä korostuvat uran yksilöllistyminen ja riippuvuus henkilökohtaisista ominaisuuksista, olosuhteista ja sattumanvaraisesti eteen tulevista mahdollisuuksista.
Yksilöllistyminen johtaa vertailuun saman ammattiryhmän sisällä ja ammattiryhmien välillä. Rakentava vertailu kehittää työn organisointia tai työtapoja. Yksilöivä vertailu taas voi johtaa kateuteen ja oman huonommuuden tai ammatillisen riittämättömyyden tunteen lisääntymiseen.
Määräaikainen työ sitoo osan työyhteisön jäsenistä opettelemaan toistuvasti uusia tehtäviä ja toisen osan opastamaan vaihtuvaa henkilökuntaa. Määräaikainen työntekijä voi tuntea olevansa pakotettu oman osaamisen ja työkyvyn jatkuvaan korostamiseen. Tämä kiristää hiljalleen koko työyhteisön työkulttuuria.
Joillakin työpaikoilla määräaikaiset työntekijät ovat huonommassa asemassa esimerkiksi loma-ajoista sovittaessa eivätkä he saa samoja harkinnanvaraisia etuja kuin toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa työskentelevät.
Määräaikaiset työntekijät voidaan jättää ilman liikunta- ja lounasseteleitä, terveystarkastuksia ja tulospalkkioita.
Tämä korostaa työpaikalla kilpailuasetelmaa sekä vastakkainasettelua vakinaisten ja määräaikaisten välillä. Se voi myös kiristää työilmapiiriä ja heikentää hyvinvointia työssä. Samoin se voi aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta määräaikaisilla työntekijöillä.