Työaika on se aika, jonka työntekijä käyttää työntekoon tai on velvollinen olemaan työpaikalla tai muutoin työnantajan käytettävissä. Työmatkaan (koti-työpaikka) käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena.
Säännöllinen työaika on työaikalain mukaan enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa tai 40 tuntia viikossa. Useilla aloilla säännöllinen viikoittainen työaika on työehtosopimuksilla sovittu lyhyemmäksi, esimerkiksi 37,5 tunniksi viikossa.
Työaika voi joustaa päivittäin, viikoittain ja kuukausittain, mutta säännöllisen työajan on tasoituttava työaikalain ja työ- tai virkaehtosopimuksen mukaisesti.
Mikäli säännöllinen työaika järjestetään keskimääräiseksi, on työtä varten ennakolta laadittava työajan tasoittumisjärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään.
Jaksotyöaika
Säännöllinen työaika voidaan tietyillä aloilla järjestää niin, että se on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia.
Nämä alat ovat esimerkiksi:
- poliisi-, tulli-, posti-, tele-, puhelin- ja radiolaitokset (lukuun ottamatta näiden laitosten kone- ja korjauspajoja tai rakennustöitä)
- sairaalat, terveyskeskukset, koko vuorokauden toimivat lasten päiväkodit ja vankilat
- henkilö- ja tavarankuljetukset, kanavat, kääntösillat ja lossit
- aluksen ja rautatievaunun lastaus- ja purkaustyöt
- vartiointityöt
- majoitus- ja ravitsemusliikkeet
Työn tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi tai työntekijälle epätarkoituksenmukaisten työvuorojen välttämiseksi voidaan edellä mainittu säännöllinen työaika järjestää myös niin, että se on kahden toisiaan seuraavan kolmen viikon ajanjakson aikana tai kolmen toisiaan seuraavan kahden viikon ajanjakson aikana enintään 240 tuntia. Säännöllinen työaika ei saa kummankaan kolmen viikon ajanjakson aikana ylittää 128 tuntia eikä yhdenkään kahden viikon ajanjakson aikana 88 tuntia.
Liukuva työaika
Työntekijä ja työnantaja voivat sopia liukuvasta työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Tällöin on sovittava siitä, mikä vuorokautinen kiinteä työaika tulee olla, paljonko työaika voi liukua vuorokaudessa sekä siitä paljonko säännöllisen työajan ylityksiä ja alituksia voi enintään kertyä.
Sunnuntaityö
Sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä saa teettää työtä vain, jos työtä sen laadun vuoksi tehdään säännöllisesti mainittuna päivänä. Sunnuntaityötä voi teettää myös silloin, jos siitä on työsopimuksella sovittu tai työnantaja antaa siihen erikseen suostumuksensa.
Säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettua palkkaa. Jos työ on samalla lisä- tai ylityötä, on myös siitä suoritettava korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta.